KOIRAMETSÄ HILARIUS

MISTÄ KAIKKI ALKOI?

Hei, minä olen Hila ja tuo toinen tuolla kuvassa on laumani alfa, Anni. Meille metsä on tärkeä paikka. Rakastamme luonnossa liikkumista. Ja siis mehän myös asumme metsän siimeksessä, mikä on maailman parasta! Siinä kyllä meikäkoira on onnellisimmillaan kun saa nuuskutella menemään ilman hihnan kiertämää! Todella nauttia elämästä ja vapaudesta! Kyllä kaikkien koirien pitäisi saada kokea tämä ihanuus. Anni sanoi että  monesti siinä on kuitenkin muutama mutta. Ensinnäkin, on olemassa joku sääntö  metsästyslaki 51 §, luku 8  jonka mukaan me koirat emme saa kulkea metsässä vapaana. Toisekseen, kaikki lajitoverini eivät malta pysyä riittävän lähellä laumaansa, vaan häipyvät sen siliän tien riistan perään. Näin ollen heitä ei oikein voi pitää vapaana milloinkaan. Onpa surullista.

 Annin mielestä kaikille koirille pitää antaa mahdollisuus saada juosta metsässä niin paljon kuin sielu sietää. Ja mikäpä muu siihen olisi parempi ratkaisu kuin koirametsä. 

Tästä ajatuksesta muodostuikin sitten melkoinen projekti. Ei meillä sellaista metsää ollut omasta takaa. Joten sitä piti lähteä etsimään sitä oikein toden teolla.

 Pitkä tarina lyhyesti.
Etsintöjen jälkeen tuli vastaan paikka, jossa oli myös ihan oma pihapiiri rakennuksineen. Ja nakkina kakun päällä, se sijaitsee niin lähellä kaupunkilaiskoiria, että heidänkin on sinne helppo tulla!

Mutta harmiksemme ei siellä ollut omaa metsää kuin pieni pläntti. No, eivät ne haaveet siihen kaatuneet. Anni selvitti rajanaapurin tiedot ja otti omistajaan yhteyttä. Näin saatiin vuokrattua oman metsän jatkeeksi vähän lisää maata, ja kevään tullen sai koirametsän rakentaminen alkaa. Ei se helppoa ollut. Metsää piti siivota ihan hirmuisesti. Siellä oli niin paljon risuja ja karahkoja, että alueella liikkuminen oli melkoisen hankalaa. Sitten luonnollisesti piti selvittää rakennus- ja muut luvat, hankkia ja pystyttää aita, laittaa piha-alueet kuntoon ynnä muuta. Lisäksi juuri kun metsän valmistelu oli loppusuoralla, tuli kova kesämyrsyky, ja kaatoi koirametsästä yli kymmenen puuta. Aitaa piti korjata kolmesta eri kohtaa. Selvittiin kuitenkin melko pienin vaurioin. Aikaa meni siis kauemmin kuin osasimme odottaa, mutta viimein se oli valmis avattavaksi.

Anni haluaa tehdä koirametsästä sellaisen, että koko perhe viihtyy. Ei sitä sentään pelkästään meitä koiria varten perustettu. Joten ihan ensimmäisenä sinne hommattin grillauspaikka ja kuivakäymälä. Suunnitteilla on toki vielä luontopolkua, pihapelejä ja sen semmoista virikettä. Kun ihmisille ei kuulemma aina riitä pelkkä juoksentelu, nuuskuttelu ja keppien kanniskelu. Syksyn tullen laitetaan vähän valaistusta, niin näkee pimeämpäänkin aikaan oleskella.

Haluatteko kuulla myös koirametsän nimestä jotain?

Ei, metsää ei ole nimetty hiiren mukaan.

Minun nimi on siis Hila. On montaa muutakin nimeä tietysti, niin kuin rakkaalle lapselle on tapana antaa, mutta usein minua kutsutaan myös Hilavitkuttimeksi. Mistä lie moinen...

Annin mielestä tälle paikalle olisi ollut mitä mainioin nimi Koirametsä Hilavitkutin. Suomesta kuitenin löytyy eräs yritys, jolla jo on tämä hilavitkutin nimi käytössä, joten väärin ymmärrytsen välttämiseksi se sai jäädä.

Hilarus tarkoittaa latinaksi iloista. Englanniksi hilarious on vapaasti käänneetynä hilpeä. Se kuvastaa aika paljon meitä, meidän metsää ja meidän elämää. Suomen kieleen hilarius sopi kuitenkin paremmin.

Joten tervetuloa tutustumaan meidän lempilapseemme, joka on saanut inspiraationsa puhtaasti rakkaudesta lajiin, luontoon ja metsään.

Terveisin Hila ja Anni